Sosiaalisen median pelisäännöt työssä ja vapaa-ajalla

Viime päivinä on taas käyty keskustelua siitä, mitä sosiaalisessa mediassa saa tehdä ja mitä ei. Miten siellä saa puhua työstä, työnantajasta, tai muusta työhön liittyvästi?

Keppia_vai_porkkanaa.jpg

Jos halutaan brassailla, niin puhutaan henkilöbrändeistä ja työntekijälähettiläisyydestä. Henkilöbrändillä tarkoitetaan hyvin yksinkertaistettuna sitä, minkälaisen kuvan sinä annat itsestäsi median, ehkäpä erityisesti sosiaalisen median kautta. Miten muut näkevät sinut tilapäivitysten ja keskustelujen kautta. Simppeliä, eikö? Kuka tahansa meistä, itse asiassa jokainen meistä, rakentaa omaa henkilöbrändiään (tekee sitä sitten tietoisesti tai ei) olemalla mediassa, somessa, keskustelemalla ja jakamalla julkaisuja. Eli jokaisella meistä on olemassa henkilöbrändi. Tämä ei ole pelkästään isokenkäisten tai vaikuttajaihmisten saavutettu etu.

Sitten tullaankin siihen mielenkiintoiseen asiaan, työntekijälähettiläisyyteen. Uusi sana, joka ei avaa asiaa juuri yhtään. Kyseessä on viestinviejä. Ja koska tässä tapauksessa sanan alussa on työntekijä, niin oletettavasti hän on työnantajan viestinviejä. Jokainen meistä luo tahtomattaan kuvaa myös työnantajastaan. ”Tiiäkkö nää tuon? No sehän on siellä ja siellä töissä.” Ja kas niin. Henkilö on linkitetty työnantajaan, halusi hän itse sitä tai ei. Ja se, mitä henkilö puhuu ja kirjoittaa vaikuttaa myös siihen, minkälainen kuva työnantajasta tulee. Onko työnantajalla oikeus sitten määrittää, mitä ja miten työntekijä voi työnantajastaan sanoa? 

Jos työntekijällä on hyvä olla, niin ei hänellä ole tarvetta puhua pahaa työpaikastaan. Eli tullaan johtamiskysymykseen. Joku vasta väitti, että isoa laumaa voi johtaa vain kepillä porkkanan sijaan. Suosittelen häntä vilkaisemaan OP-konsernin invaasiota Twitter-maailmaan. Satoja ja taas satoja Op:n työntekijöitä, jotka ovat siellä omana itsenään, juttelevat koiran ulkoilutuksesta, flunssasta tai hauskasta viikonlopusta. Tavallisista asioista, mutta myös tarttuvat heti, jos jollakin kanssaihmisellä on pankkiasioiden kanssa huolta ratkaisten ongelmat. Privaattiminä ja työminä yhdessä. Enkä millään voi uskoa, että kepillä ja kielloilla on saatu satoja ja taas satoja työntekijöitä puhumaan hyvää työnantajastaan ja tekemään töitä työajan ulkopuolella, vaan hyvällä ja neuvokkaalla johtamisella. 

Pienellä paikkakunnalla jutut ja mutut (= musta tuntuu) leviää helposti, eritoten somessa. Hyvin helposti käy myös ilmi, onko jutuilla todenperää, vai puhuuko tässä tunteet. Silloin raivoisat somepäivityksetkin jäävät omaan arvoonsa ja raivoaja paljastaa lähinnä tyhmyytensä. Samalla hän luo kuvaa itsestään. Eikä välttämättä niin positiivista. Entäs jos joudun tästä työpaikasta ulos? Luotuani kuvaa itsestäni epävakaana, työnantajaa mollaavana ihmisenä, voi seuraava työpaikka olla kiven alla. Nimittäin nykyään aika yleisesti käydään kyllä tsekkaamassa, mitä tästä työnhakijasta somessa löytyy. 

Tämä toimii myös toisinpäin. Ollessaan aito, omille arvoille rehellinen ja somessa rakentavasti keskusteleva, voi saada elämässään monta uutta ovea auki. 

sanna Sanna Paakkonen

Master of WTF Design, brändinrakentaja, perustajaosakas

Tutustu kirjoittajaan

Some Markkinointi Digi
sanna

Sanna Paakkonen

Master of WTF Design, brändinrakentaja, perustajaosakas

sanna@wtfdesign.fi

Aiheet:

Some Markkinointi Digi

Jaa somessa: